JULIUS JÄRVENSIVU

Oltiin keikalla paikallisessa kylän baarissa Vammalassa. Muutama tyyppi vaivautui kuuntelemaan meitä, olihan kuitenkin torstai ja alkuilta. Eli aika kuollutta, nääs. Ulkona jotkut teinipojat vetivät tuttuun tapaan rinkiä tuunatuilla mopoillaan. Keikalla me vedettiin lähinnä 60-, 70- ja 80-luvun rokkia ja jotain bluesinkaltaista. Niin ulkomaista kuin jotain kotimaista. Katselin illan settilistaa:

Teh Setti Lista
Wild Thing
Suzie Q
Roadrunner
Get on
Poliisi pamputtaa
TAUKO!!!
Mannish Boy
How many more years
Fortunate son
Mä elän vieläkin
Paha vaanii

Kun saatiin eka setti soitettua, joku paikallisen kylähullun oloinen mies tuli juttelemaan:

– Hei, sää vedit ihan helkkarin makeesti noita kannujas. Erotuit selkeesti teiän bändistä, siis ihan oikeesti!

– Kiitti! Noh, mitä me nyt vasta pari viikkoa keritty treenata ja näin…

– Kuules jätkä, sussa ois vähän mahiksia vähän laatsakampaan kokoonpanoon. Mää luulen et sun tulevaisuus on isoilla kylillä eikä täällä perslävessä. Tietsää, Manses tai sit ihan Hesas!

– Pitää ny kat…

– Sää et ota mua ny tosissaan. Jutellaas ko miäs miehelle. Mää oon kohdannut sellaisia tyyppejä, jotka esittää ja on olevinaan niin Rock. Mut mitäs ne sitte vetää? Jotain laimeeta poppia tai muuta kuraa. Ei ne mitään kunnon rokkareita oo. Ne myy sielunsa jollekin helkkarin bilebändille.

– Joo no ohan se…

– Ai ootteks tekin joku bilebändi sitten?? Ei jumankauta! Mää mietin et teiän poppoo ois ollut seuraava Popeda, mut ei niin ei!!

Kylähullu jatkoi paasaustaan melkein nälkävuoden ajan. Kehui sentään Pertsan, meidän kitaristin, puoliakustista Fenderiä. Join tuoppiani ja yritin kuunnella naama vakavana. Tilasin vielä yhden. Jossain vaiheessa iltaa baarinomistaja yritti puhua hänelle järkeä ja pyysi häntä lähtemään kotiinsa.

– Jooh, eipä oo ensimmäine eikä viimone kerta ko tulee höpöttämään vieraille. Ei sille viitti kuiteskaa porttikieltoa antaa, ko ei se mitään paikkoja oo hajottanu tai rellestäny, baarinomistaja sanoi.

– Ohan sitä meinaa piremmä päälle raskasta kuunnella, eräs vanhempi herra virkkoi.

– Niimpä niin, totesin.

Seuraavana kertana kun käytiin esiintymässä kyseistä miestä ei enään näkynyt. Liekö lähtenyt Tampereelle tai paremmille apajille, mene ja tiedä. Eipä sen oikeastaan väliä. Saadaan ainakin soittaa ilman häiriötekijöitä.

JULIUS JÄRVENSIVU