Seuraava sivu >

ANJA KULTALAHTI

Hetkiä Joki-Sukulassa ja Kujalassa

Olen yökylässä mummulla ja papalla Kujalassa. Me lähdemme syömään Päätaloon.

Istun Esterin ja mummun välissä Päätalon ruokapöydässä. Vastapäätä ikkunaseinällä istuvat pappa ja Lasse-eno. Moneen kertaan harmaanvihreäksi maalattu pöytä on pitkä, koko tuvan pituinen. Maalia on paksu kerros. Samanvärisille penkeille mahtuu monta ihmistä istumaan. Takaseinällä kello tikittää kuuluvasti. Ikkunoista näkyy pihalle. Pihalla helteessä nuokkuvat hehkuvan punaiset pionit.

Lautasella on silakkalaatikkoa. Sen tuoksu saa minut aina hyvälle mielelle; se tuo mieleen mukavia makumuistoja. Se on minun lempiruokaani. Vesi herahtaa kielelle. Esteri, Lasse-enon vaimo, kaataa papalle, Lasselle ja itselleen maitoa. Esteri ei sano mitään, mutta hymähtää, sillä mummulla ja minulla on lasissa vettä. Tiedän, että hän ei hyväksy sitä, etten minä juo maitoa.

Esterin mielestä mummu hemmottelee minua. Minulla on paha mieli, paha mieli mummun puolesta.  Esterin mielestä lasten pitää juoda maitoa eikä ronklata ruuan kanssa. Mummu tietää, että minun vatsani menee rikki maidosta, ja siksi mummu ei pakota minua juomaan maitoa. Mummu ei, ei mummu, hemmottele minua! Enkä minä ole ronkeli. Minä maistan ihan kaikkia ruokia, sieniä, maksaa ja silliä, ihan mitä vain, ainoastaan maitoa en halua juoda. Minä syön kaurapuuronkin aamuisin kalanmaksaöljyn ja kalkin kanssa. Minä olen kiltti.

Esteri on tuhma ja väärässä. Mummu ei hemmottele. Minä olen huomannut, että jos joku ihminen, niin mummu on tiukka, jämpti, ahkera ja ankara työihminen. Eikä mummu hemmottele ikinä ketään, koskaan. Minä tottelen aina mummua kuten kaikki muutkin tekevät. Minä olen huomannut, että kaikki kunnioittavat mummua. Eikä mummun edes tarvitse sanoa mitään, eikä moittia millään tavalla, riittää kun hän katsoo suoraan silmiin surullisen näköisenä. Kaikki tietävät silloin, jos ovat tehneet väärin.

Vaikka silakkalaatikko on hyvänmakuista, nieleskelen sitä. Yritän olla maiskuttamatta, yritän olla mahdollisimman hiljaa ja mahdollisimman huomaamaton.

Minä en tykkää Esteristä, Lasse-enon vaimosta. Vieno on minun mielestäni paljon kauniimpi, parempi ja mukavampi. Harmittaa, ettei Lasse-eno mennyt Vienon kanssa naimisiin. Vieno ompeli minulle mekonkin. Hän ihasteli kaikkea mitä minä tein, niin kuin mummu ja pappa ja Lasse-enokin. Kaikki muuttui, kun Esteri tuli taloon. Vieno lähti toiseen taloon karjakoksi. Minulla on ikävä Vienoa. Mummu ja pappa muuttivat Kujalaan pois Päätalosta.

No nyt kaikki ovat syöneet. Mummu ja Esteri vievät lautaset tiskiin ja rupeavat tiskaamaan. Minäkin autan, vien Lasse-enon ja papan lautaset tiskipöydälle. Minusta on kiva katsoa, miten mummu tekee kotiaskareet niin sujuvasti, melkein kuin huomaamatta, ja yhtäkkiä kaikki on tiskattu, ja astiat kuivattu ja asetettu kaappiin omille paikoilleen. Mummu on järjestyksen ihminen. Esteri toimii ihan samalla tavalla, yhtä näppärästi.

Tiskit on tiskattu ja lähdemme kolmistaan takaisin Kujalaan. Heti rappusilla riisun kengät jalasta. Mummu laittaa heti ne kassiin, etteivät ne häviä. Esteri ei hyväksy paljaita jalkoja sisätiloissa. Kipristelen onnellisena varpaitani. Minä nautin paljaista varpaista. Alkumatkasta pihalla on hiekkaa. Hiekka hieroo jalkapohjia mukavasti. Myöhemmin tiellä on kiviä ja ne saattavat pistellä vähän jalkapohjissa. Se ei haittaa. Olen oppinut asettamaan jalkapohjan suoraan maahan koko leveydeltä, jolloin pistot eivät tunnu niin pahalta jalkapohjissa. Minulla on tosi paksut jalkapohjat. Ylitalon mamma ja minä, me kumpikin nautimme paljaista varpaista.

Aurinko paistaa kuumasti. Papalla hiki virtaa. Hän kävelee hitaasti keppiin nojaten, yskii välillä ja seisahtuu vetämään henkeä. Minä juoksen edellä ja ehdin kerätä kimpun kukkia, kissankelloja, päivänkakkaroita ja leinikkejä. Olemme jo melkein perillä; tien varressa on iso kivi ja siinä kivikkokasveja. Kujalan talon edessä on korkea kuusi, joka on niin iso, että se varjostaa kuistia. Nousemme portaat, pappa jättää kepin portaille ja mummu auttaa pappaa nousemaan portaat ylös. Eteisestä lemahtaa tuttu haju. En muista missään samanlaista hajua. Se haju on vähän outo, mutta ei ollenkaan paha.

Tuleekohan se ullakolta? Ullakko on täynnä vanhoja vaatteita, joista mummu leikkaa matonkuteita. Vai onko haju entisten asukkaitten? Pappa on kertonut, että hän on rakentanut mökin sisarustensa kesäpaikaksi. Sotien aikana täällä asui sotavankeja, ensin siperialainen Iivana, isokokoinen hyväntahtoinen mies. Kokonainen inkeriläisperhe, äiti lapsineen, asui yhden talven yli. Valdemar, puolalainen vanki, joka sitten hävisi jonnekin sodan lopulla. Viimeksi, sodan jälkeen, täällä asui väliaikaisesti vuokralla lapsiperhe, joka rakensi taloa lähemmäs kylän keskustaa.

Pappa on väsynyt. Hän menee suoraan keittiön kautta makuuhuoneeseen ja sänkyyn päivälevolle.  Makuuhuoneessa on vain sänky ja kakluuni. Ikkunalaudoilla kukkivat verenpisarat. Mummu on taitava puutarhuri. Hän kasvattaa perunoita, porkkanoita ja mansikoita myyntiin. Pihalla on myös kurkkuja ja tomaatteja sekä kaaleja ja salaattia. Minä seuraan mummua ja pappaa. Pappa ottaa aina ruuan jälkeen päiväunet. Papalla on valkoinen pörröinen tukka. Silitän sitä. Papan hiukset ovat tuuheat ja karheat. Ne törröttävät itsepäisesti. Pappa nukahtaa ja alkaa kuorsata äänekkäästi, välillä hengitys katkeaa pelottavasti.

Pappa on leikkisä mies. Hän keksii kurillaan kaikenlaista kopelia. Eilen oli Kujalan rappusilla ämpärillinen mustikoita. Pappa oli ostanut mustikat ja sanoi, että Anjan maha pitää saada kerralla kuntoon. Minä säikähdin, enhän minä millään jaksa syödä kokonaista ämpärillistä mustikoita kerralla. Mummu ja pappa nauroivat minun säikähtänyttä ilmettäni. Mummu ei ilahtunut mustikoista. Hänen piti kaiken keskellä ruveta keittämään mustikkamehua ja leipomaan mustikkapiirakkaa. En ole ikinä syönyt niin herkullista piirakkaa.

Mummukin menee maata. Minä lähden vierashuoneeseen leikkimään. Se on vierashuone, vaikkei siellä ole koskaan vieraita. Jos mummulla ja papalla on vieraita, vieraat istuvat keittiön pöydän ääressä. Pöydän takana on sänky, jota voi lyhentää. Sen päällä on mummun kalastajalangasta virkkaama peite. Pöydän ympärillä on wieniläistuoleja. Jos vieraita on paljon, osa vieraista istuu makuuhuoneessa sängyllä ja wieniläistuoleilla. Niitä on iso pino varastossa siellä vierashuoneessa.

Vierashuonetta ei lämmitetä talvella. Se on kesälläkin kolea. Mummu kasvattaa siellä keväisin perunantaimia, ja istuttaa ne sitten toukokuussa ulos. Vierashuoneessa on iso piironki, jossa on vanhoja valokuva-albumeita ja kuvaraamattu. Katselen niitä kuvia ja muistelen, mitä pappa on kertonut minulle. Pappa on matkustanut nuorena miehenä Kööpenhaminaan. Albumissa on kuvia siltä matkalta. Mummu ja pappa osallistuivat maamiesseuran retkille, kerran he kävivät Tallinnassa asti.

Piirongissa on kuvaraamattu. Jos Tuula-serkku on samaa aikaa yökylässä, me katsomme sitä Raamattua yhdessä, salaa. Mustavalkoiset, rusehtavat kuvat ovat ihan hirveän rumia, kuin painajaisia. Sivut ovat täynnä kivusta vääntelehtiviä, kärsiviä ihmisiä. Minä en ole nähnyt ikinä noin pahoja painajaisia. Minä en halua niitä katsoa. Enkä koskaan katso niitä yksin, vain Tuulan kanssa.

Minulle tulee mieleen, että onkohan mummu niin ankara, kun hän on lukenut sitä Raamattua. Onkohan mummulla kova ja ankara jumala? Kotona Esteri-mummi on ihan erilainen. Mummilla taitaa olla ihan erilainen jumala, hellä ja hyväntahtoinen. Minä rakastan silti yhtä paljon kumpaakin isoäitiä. Minusta on aika jännittävä asia, että omat mummot ovat niin erilaisia. Sukulan mummu, siis tämä, nyt Kujalassa asuva mummu, on pieni, laiha, tiukka ja suoraselkäinen. Kotona oleva Esteri-mummi on iso ja lihava, hellä ja hyväntahtoinen, eikä yhtään ankara.

Keittiössä kukkuu käkikello. Se kukkuu puolen tunnin välein kovaäänisesti. Yöllä se herättää usein minut. Nyt se kukkuu ja kukkuu… Kuvittelen, miten luukku aukeaa aina vain uudestaan ja uudestaan ja käki hypähtää innokkaasti aina vain uudestaan kukkumaan… Olen tainnut nukahtaa.

* * *

Sivut: 1 2