Seikka saumaton
piilee näissä sieluissa:
mitä lausun, viipymättä
joka sanan ymmärrät.
Ytimessä yhtenäistä
koisojuomaa virtaa
tuulahduksen tavoin saavut
kalmistomme perältä.

Samat haavat selkärangastamme
porrastuen aukeavat.
Cupidon valkoterälehdet
myrkkynuolin puhkeavat.
Padot vaivoin padottavat
virtaavat nyt vuolaina:
kieroutunut kokonaisuus
alusta ja lopusta.

Sama vanha hurmeenhimo
tulimeren maalareiksi
kalmanväen kuolonilo
piilottajan pitimiksi.
Sama autuus meitä ajaa
järjettömyys jouduttaa,
hassahtavuus vastaan haraa
virtaa vasten komentaa.

Seikka saumaton
piilee näissä sieluissa:
kumpikaan ei sitä tahdo
säkeen tavoin sivuissa
elämme kaksin, erossakin
me olemme aina yhtä.
Väistämättä rinta rinnan
kuljemme taiteen teitä.

Samat selän arvet aukeavat
veristä kättä kurkotan
merkinnät otsiin muotoutuvat
kolmisilmän kutsusta.
Vaivaiset sielut yhteen liittää
ohjustase kohtalon
umpimädät, halvat ruusut
kangas kultapujon on.