MARKKU VAHTOLA

Sulo Koiteli toimi kulkukauppiaana 1970-luvulla. Usein hänellä oli viikonloppuisin mukanaan apumiehenä näillä maakuntiin ulottuvilla myyntireissuilla vanha kaverinsa Tampion Jomppe, joka haki Sulon apumiehenä lisäansiota normaalin päivätienestinsä päälle.

Suurin myyntiartikkeli Sulon pakettiautossa oli kaupungin tukusta haettu vaate-erä. Sieltä löytyi monenkirjavaa leninkiä maalaisemännille, sekä housua, puseroa, paitaa ja lätsää maanviljelystä ja maitotaloudesta elantonsa repiville maalaismiehille. Joskus pakettiauton perältä saattoi löytyä myös vähäisiä kotitaloustarvikkeita ja lehtiä.

Sulo oli hyvä myyntimies ja hyvän myyntimiehen tapaan myös pikkuisen kieroluonteinen. Kun maalaisemäntä oli ahtautunut kokeeksi Sulon pakettiautosta löytämäänsä silmiä hivelevän kauniskankaiseen, hieman pieneltä tuntuvaan leninkiin, oli Sulo kehunut imelyyttä äänessään: – Sehän on emännälle justiinsa eikä melkein sopiva, ja leningin väri tuo mukavasti esiin emännän kauniit maantienväriset hiukset.

Samaan hengenvetoon Sulo supatti vieressään seisovalle Jompelle: – Kun ei nyt vaan erehdy kyykähtämään tuo hirveä kaasu päällään. Sehän paukahtaa selästä halki, kun on niin kinttaran kokoinen.

Emäntä ei ollut kyykähtänyt, ja niin leninki oli vaihtanut omistajaa.

Eräs aamu Sulo ja Jomppe pystyttivät myyntipöytänsä pienen maalaiskunnan kirkonkylän toriaukiolle. Uteliaita kyläläisiä saapui hiljakseen paikalle.

– Tänne vaan rohkeasti kaikki isännät ja emännät kauppaa tekemään! Hinnat on halvat ja tavara priimaa, huudahteli Sulo kyläläisille lipevyyttä äänenpainoissaan.

Jomppe oli löytänyt pakettiautosta uuden sarjakuvalehden ja asetellut myös sen myyntipöydälle. Pöydän viereen saapunut utelias nuorukainen katseli lehteä silmät kiiluen.

– Paljonko tuo lehti maksaa? Olen lähdössä armeijaan, ja olisi matkalukemiselle tarvetta.

– Odotappas niin kysytään, virkkoi Jomppe ja käveli pakettiauton tavaratilassa vaateläjiä mylläävän Sulon luo.

– Tuo poika ostaisi tuon sarjakuvalehden, että olisi armeijaan mennessä lukemista. Mitä laitetaan hintaa?

Sulon käteen sattui jostain tiukkaan suljettu muovipussi, jonka hän ojensi Jompelle.

– Myy koko vuosikerta tästä kolmella kympillä, sanoi Sulo ja jatkoi naurahtaen: – Onpahan pojalla lukemista koko armeijareissulle.

Jomppe palasi myyntipöydän luo ja ojensi nuorukaiselle tiukkaan kiinni solmitun muovipussin.

– Kolmella kympillä saat koko vuosikerran. Kuluu aika paremmin armeijassa, kun on lukemista.

Muovipussista näkyi sen verran läpi, että nuorukainen totesi pussin olevan puolillaan sarjakuvalehtiä. Armeijassa olisi todellakin mukava lukea luppoaikoina sarjiksia, joten hän päätti tehdä kaupat.

Kun nuori mies oli maksanut lehtensä ja käveli pois päin toriaukion laidalla, sanoi Sulo hieman hätääntyneenä: – Nyt kamppeet äkkiä kasaan ja pois. Ei täällä kauppa käy.

Kun myyntituotteet oli sullottu kiireellä takaisin pakettiauton takaosaan, polkaisi Sulo kaasua niin, että pakettiauto hyökkäsi toriaukiolta tielle renkaat vingahtaen. Jomppea ihmetytti yllättävä kiire: – Mikä helevetin kiire meille pois tuli? Siihenhän alkoi vasta asiakkaita tulla kun jo lähdettiin nostelemaan.

– No perkele se pojan ostama muovikassi, naurahti Sulo ja jatkoi: – Siinä mitään vuosikertaa ollut. Pojalla on nyt armeijalukemisiksi samaa irtonumeroa reilut parikymmentä kappaletta.

MARKKU VAHTOLA