JAMIE VESTERINEN

Vladimir Putinin julistettua liikekannallepanon Suomi teki nopeasti ratkaisun lakkauttaa turistiviisumien myöntäminen Venäjän kansalaisille. Kiellosta oli keskusteltu jo sitä ennen, ja sille oli esitetty milloin mitäkin perusteita, joista päällimmäinen oli se, ettei venäläisten lomailua pidetty sopivana heidän maansa käydessä hyökkäyssotaa. Liikekannallepanon jälkeen alettiin pohtia myös, ovatko venäläiset mahdollisesti turvallisuusuhka, ja huolestuttiin siitä, että venäläisten turistien päästäminen EU-alueelle heikentäisi Suomen kansainvälisiä suhteita. Ainakin sosiaalisen median kommenteissa ja asiallisempaan sävyyn joissakin valtamedian kolumneissa on peräänkuulutettu venäläisten kollektiivista vastuuta hallintokoneistonsa harjoittamasta terrorista.

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma arvioi hiljattain Helsingin Sanomien uutisessa, että liikekannallepanoa seuranneessa nopeassa päätöksenteossa on ollut useita epäjohdonmukaisuuksia, jossa poliitikot ovat yksinkertaisesti sivuuttaneet aiemmin oikeusvaltioperiaatteen nojalla esittämiään esteitä viisumikiellolle. Vuorelman mukaan tällainen politiikan teko lisää epäluottamusta oikeusvaltioon, jonka peruspilareita ollaan politisoimassa Euroopassa.

Eräs Helsingin Sanomissa elokuussa julkaistu kolumni viisumikiellon puolesta sai runsaasti kommentteja. Yksi kommentoijista huomautti, ettei venäläisten vaatiminen kollektiiviseen vastuuseen hallinnon hirmuteoista ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista. Hän viittasi kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, joka kieltää joukkorangaistukset, sekä YK:n erityisraportoija Idriss Jazairyyn, joka vuonna 2018 kritisoi syyttömien siviilien asettamista joukkorangaistuksen kohteeksi valtioiden välisissä kiistoissa. Hän myös kirjoittaa: ”Oikeusvaltio kärsii, jos se ei noudata periaatteitaan vastatessaan muiden valtioiden oikeudettomiin toimiin. Oman maan tärkeimpiä periaatteita suojellakseen hallituksen tulee kaikessa toiminnassaan noudattaa oikeusvaltioperiaatetta, silloinkin kun muut maat eivät sitä tee.” Tämä on tärkeä muistutus.

Venäläisiä koskevassa keskustelussa on välillä samaa sävyä, jolla maahanmuuttovastainen oikeisto on kauan puhunut turvapaikanhakijoista. Osa kansainvälisen suojelun vastustajista on jo pitkään ollut sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiksi lähtemisen sijaan kotimaassaan vaarassa olevien ihmisten tulisi jäädä maahan ja taistella maan asioiden parantamiseksi. Samaa moni nyt vaatii venäläisiltä. Mutta voimmeko todella vaatia toiselta ihmiseltä, että hän on valmis luopumaan vapaudestaan, yksityisyydestään, toimeentulostaan, tulevaisuudensuunnitelmistaan, ehkä läheistensä turvallisuudesta ja omasta terveydestään, jopa hengestään? Kuinka moni meistä edellyttäisi samaa itseltään ja omilta läheisiltään, jos Suomi kävisi diktaattorin johdolla hyökkäyssotaa? Kuinka moni olisi edes valmis perumaan lomamatkaansa sen vuoksi? Onko todella oikein edellyttää, että syytön ihminen olisi valmis uhraamaan itsensä ja läheisensä jonkun muun tekemien vääryyksien vuoksi ainoastaan siksi, että he sattuvat olemaan saman maan kansalaisia?

Ainoa ihmisoikeuksien näkökulmasta kestävä syy lopettaa turistiviisumien myöntäminen Venäjän kansalaisille on sama kuin pakotteilla: hallinnon painostaminen. Kieltämättä tässäkin päädytään käytännössä toimiin, jotka osuvat ensisijassa Venäjän kansalaisiin hallintoa enemmän. Perusteena tällaisille toimille hallinnon painostaminen on kuitenkin hyväksyttävämpi kuin muut esitetyt perusteet; Venäjän kansalaisten kollektiivinen rankaiseminen tai siivoaminen pois oman maamme katukuvasta, koska emme kestä nähdä heitä lomanvietossa, sen sijaan rikkoo oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia ja luo perusteetonta ja haitallista viholliskuvaa kansalaisuuden nojalla.

Turismikieltoon liittyy sen kyseenalaisten perusteluiden lisäksi toinen, käytännöllisempi ongelma ihmisoikeuksien näkökulmasta. Kun turistiviisumeja ei enää myönnetä, maasta on mahdollista päästä Suomen rajan kautta laillisesti pois vain työn, opiskelun tai (lähi)perhesuhteiden perusteella myönnetyllä viisumilla. Tämän seurauksena esimerkiksi poliittisen vainon kohteeksi joutuva ei enää pääse pakenemaan ainakaan Suomen kautta, ellei hänellä ole työ- tai opiskelupaikkaa, lasta, vanhempaa tai puolisoa EU-maassa. Vaikka turvapaikkahakemuksia venäläisiltä aiotaan ottaa jatkossakin vastaan, turvapaikanhakijaksi pyrkivän pakomatka nimittäin pysähtyy Venäjän puoleiseen rajatarkastuspisteeseen, ellei hänellä ole viisumia. Hänen oikeutensa hakea turvapaikkaa ja saada kansainvälistä suojelua ei siis toteudu, koska hän ei pääse koskaan jättämään turvapaikkahakemustaan Suomen viranomaisille. Jokainen voi miettiä, mitä käy, jos rajalla ilmoittaa haluavansa poistua maasta siksi, että aikoo hakea EU-alueelta turvapaikkaa.

Kun pakoreitit tukitaan, yhä harvempi uskaltaa nousta hallintoa vastaan. Tähän asti on voinut luottaa siihen, että tilanteen käydessä tukalaksi vainon kohteeksi joutuva aktivisti voi poistua maasta turistiviisumin turvin ja jäädä sille tielle. Jos haluamme tukea toisinajattelijoita ja hallinnon vastustajia Venäjällä, meidän on kuitenkin taattava heille pakoreittejä eikä eristettävä heitä häkkiin, jossa he ovat täysin Putinin hallintokoneiston armoilla.

Vuodesta 2017 saakka Venäjä on ollut Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden lähtömaiden viiden kärjessä. Itse tunnen nykyisiä ja entisiä turvapaikanhakijoita, jotka ovat tulleet Venäjältä Suomeen nimenomaan turistiviisumilla (mikä tapahtui jo ennen vuoden 2022 hyökkäystä Ukrainaan). Jos turistiviisumeja ei olisi myönnetty, heidän vaihtoehdoikseen olisi jäänyt paeta johonkin toiseen maahan, kuten Georgiaan, tai ylittää EU-raja laittomasti. Niinkin voi toki tehdä, mutta se on paitsi laitonta, myös riskialtista puuhaa.

Liikekannallepanon myötä venäläisten jättämien turvapaikkahakemusten määrä EU-alueella kasvanee – jos siis kaikkia ovia EU-alueelle ei suljeta. Osa toki jatkanee Suomesta johonkin muuhun EU-maahan hakemaan turvapaikkaa, joskin Dublin-asetuksen nojalla heidät saatetaan palauttaa myöhemmin Suomeen. Viisumikiellon kiireellistä toteuttamista tärkeämpää olisi varmistaa, että turvapaikkaa hakevien ihmisten ihmisoikeudet toteutuvat. Kuinka tämä aiotaan tehdä, jos heidät suljetaan uuden rautaesiripun taakse?

Jos joustamme oikeusvaltion periaatteista ja ihmisoikeuksista, muutamme yhteiskuntaamme juuri siihen suuntaan, johon Putin on jo vuosia vienyt Venäjää ja johon hän toivoisi Euroopankin suunnistavan äärioikeiston ja #rajatkiinni-mölisijöiden johdolla. Häviäjiä eivät ole Putinin kannattajat vaan ahtaalle ajetut venäläiset toisinajattelijat sekä eurooppalaiset oikeusvaltiot ja niiden kansalaiset.

JAMIE VESTERINEN

Kirjoittaja kuuluu Pienen äänen toimituskuntaan. Mielipiteet ovat hänen omiaan. Toimitus ottaa vastaan myös toisenlaisia näkemyksiä sisältäviä kolumnitarjouksia sähköpostitse (pieniaani@gmail.com).