TYTÄR TUNTEMATON

Miksi lähdit äiti
jäin niin yksin
Niin paljon kaipasin
niin paljon pelkäsin

Miksi et vienyt turvaan
ottanut mukaan
Miksi en kelvannut äiti?

Äiti, miksi lähdit?
Miksi sydämesi suljit
Ja kauas yksin kuljit
Miksi et ottanut syliin
Katsonut silmiin
Ja sanonut
ne rakastavat sanat
joita kaipasin kuulla

Miksi lähdit äiti
kauas, vaikka olit lähellä
Miksi et omille lapsillesi osannut
olla rakastavan hellä?
Vaan vieraiden lasten kanssa
olit kuin he olisivat omiasi
ja katsoin vieressä:
mietin miksi minä en riitä?
Myöhemmin, sanoitkin:
”Olisipa tuo Tuuli tyttäreni, etkä sinä. Hän on aina niin iloinen,
ja hänellä on
niin kauniit hiuksetkin”

Miksi lähdit äiti!
Sua niin kauan odotin!
Kaipasin ja rakastin
Yhä enemmän yritin
Itseni hylkäsin kun miellytin
Sua lohdutin ja tuin
Neuvoin ja kannustin
Toivoen, että ehkä vielä joskus
olisit minulle äiti,
ottaisit syliin
pyytäisit anteeksi
todella näkisit ja kuulisit
Kysyisit: mitä kuuluu?
Miltä susta tuntuu?

Äiti, sua niin kauan kaipasin
Ja kun todella kohdattiin viimeinkin
Olitkin heikko ja sairas
En saanut suuttua sinulle
Piti edelleenkin vain hoivata
En vieläkään saanut vaivata
En haluaisi sinua kaivata
Ja silti vaan kaipaan

Kaipaan sitä äitiä
Jota ei koskaan ollutkaan
Kaipaan sitä rakastavaa
turvallista syliä
jota et osannut minulle antaa
Kannan niitä taakkoja
joita sinä et jaksanut kantaa
Pelastajan raskaan viitan
harteilleni sysäsit vaan, sanoen
”Sinun tehtäväsi on katkaista sukupolvien kierre.
Koska mie en osannut.
Koska sie oot niin rohkee”

Raskaan viitan alle
Varjoon, yksin jäin
Oli selvittävä ominpäin
Tuettava muitakin

Asetit minut
vahvuuden vankilaan

Äiti, miksi niin äkisti kuolit
Jätit yksin suruni kanssa
– jätit meidät kaikki yksin
kuin kostoksi

Hylkäsit viimeisen kerran
Et kertonut syövän levinneen
Sen sain tietää vasta kun
Satuin luoksesi saapumaan
Kas vain, kasvain aortan ympärillä
Ja silti, ei saanut puhua
edes kuoleman mahdollisuudesta
Ei saanut lakata uskomasta
Että paranet
En saanut sinua lakata tukemasta
Ja sanoitkin että sait
korjaavan lapsuuden hoivissani

Kunpa olisin saanut edes päivän
olla samalla lailla
sun hoidossasi
Niin että olisit kuullut tarpeeni
kunnioittanut rajojani
todistanut tunteeni
silitellyt, laulellut
silmiin katsonut
Ehkä sitä annoit
kun olin vauva
mutta en muista,
siitä on niin kauan

Äiti, et koskaan ollut minulle äiti
Synnytit minut ja aikuiseksi kasvatit
Vaan äidin varjoon jäin
Oli selvittävä omin päin
Sinun tarpeesi, tunteesi
olivat aina tärkeämpiä

Oli salasuklaa sulla
silloinkin, kun ruokaa ei ollut
Oli oikeus sulla surra
sitä miten huono äiti olet
Vaan oliko oikeutta surra mulla?
sillä jos vähänkin surin
sanoit että ei olisi pitänyt
koskaan lapsia hankkiakaan
lapsista on vain huolta ja vaivaa
Ja voisit lähteä, kokonaan
jos meitä lapsia ei olisi vaan

Äiti, hiton marttyyripaskiainen!
En haluaisi sinua kaivata
En haluaisi sinua rakastaa!

Ulospäin esitit
niin kauniin rakastavaa
vaan tiedätkös,
rohkenen vihdoin sanoa sen:
kanssasi oli välillä
aika raastavaa

En saanut olla liian hyvä missään
ettet olisi tullut kateelliseksi
kokenut itseäsi mitättömäksi
Mutta sopivan hyvä piti olla
että sait näyttää itsesi hyväksi äidiksi
paeta hetkeksi syyllisyyttä sydämesi

Äiti, kaipaan sinua
Kaipaan kaikesta huolimatta
Enkä osaa olla rakastamatta
Et parempaan pystynyt
Et vaan osannut, kyennyt
Ja olet jossain tähtien takana
tuulen tuudituksessa
Olet levossa nyt

TYTÄR TUNTEMATON