TEEMU LAULAJAINEN

Jos Suomi aikoo saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, on meidän yksilöinä tehtävä oma osuutemme. Valtio ja kunnat eivät pysty kaikkeen, vaikka kunnat ovatkin tehneet hienoa työtä energian säästöissään ja muutoksissaan. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on vuodessa n. 10 tonnia. Sitran selvitys 1,5 asteen elämäntavat, esittää keinoja, joilla pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeä. Tavoite on laskea se 2,5:een tonniin vuoteen 2030 mennessä.

Meillä on siis 7,5 vuotta aikaa ryhtyä ökykuluttajista ekokuluttajiksi. Kuka näyttää esimerkkiä? Muistan haastattelun näyttelijästä, joka otti vähäkulutteisilla elämäntavoillaan kantaa ilmastonmuutokseen. Yle nostaa hyvin parrasvaloihin hiilijalanjälkeään pienentäneitä kansalaisia. Energiateollisuus ry:n teettämä tutkimus kertoi, että yli 60% suomalaisista on ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä erittäin huolissaan.

Lasten ja nuorten säätiön sekä TietoEVRYn ja Tulevaisuuskoulun toteuttamassa Suomi vuonna 2050 -kyselytutkimuksessa nuoret ilmaisivat ilmastonmuutoksen olevan merkittävin muutosilmiö. Vain kuusi prosenttia nuorista uskoo, että ilmastonmuutoksen torjunnassa onnistutaan. Suurin osa nuorista pitää toivottavana, että asumiseen ja liikkumiseen ja kuluttamiseen liittyviä asioita rajoitetaan. He tiedostavat, että elämäntapojemme on muututtava, jos haluamme hillitä ilmastonmuutosta.

Mutta mitä sitten, kun pitäisi oikeasti tehdä jotain? Jos olemme vakavissamme asian kanssa, voisivatko maan johtajat toimia esimerkkinä? Esimerkin voima on suurempi kuin pakottamisen voima. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä. On epäuskottavaa, että hallitus olettaa kansan vähentävän kulutustaan, jos hallituksen edustajat eivät itse sitä tee. Muista julkisuuden henkilöistä puhumattakaan.

Saavutetuista eduista ei haluta luopua. Niistä eivät halua luopua yksilöt eivätkä yritykset. Suuret toimijat tekevät kaikkensa, jottei heidän rahoittajiensa, eli kuluttajien, tarvitsisi jättää tai vähentää autoilua, lihansyöntiä tai ylipäätään öljyn mahdollistamaa ökykulutusta. Taistelu käydään niin ideologisella kuin taloudellisellakin tasolla.

Jotkut yritykset ovat aidosti mukana saastuttamisen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Mutta viherpesu rehottaa. Kuluttaja on tyytyväinen, kun pakkauksessa on vihreään vivahtavakin logo, joka ei välttämättä ole mitään muuta kuin – no, painettu logo. Tutkimuksen mukaan esim. Google, Amazon, Ikea, Apple ja Nestle eivät ole kyenneet lunastamaan lupauksiaan. Amazon houkuttelee ylikulutukseen, Ikea hurmaa hinnoillaan, Apple omenallaan, ja Nestleltä en tiedä ainuttakaan terveellistä tuotetta. Google on ainoa, josta ei voi suoraan sanoa pahaa, koska se riippuu pitkälti ihmisen omasta käytöstä.

Leijona Catering Oy, joka hoitaa mm. Puolustusvoimien ruokatarjoilun, ei aio vähentää lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden kulutustaan, vaikka niiden alkutuotanto käyttää valtavasti pelto- ja rehuresursseja suhteessa energiaan, jota ruuan muodossa antaa ulos. Yhtiö kuitenkin on tehnyt kierrätystä, ruokahävikin pienentämistä, energiatehokkuuden parantamista. Mutta ilman päästökompensaatiota Leijona Catering ei olisi päässyt hiilineutraaliksi. Se maksaa tuntemattoman määrän rahaa Intiaan tuulivoimalan rakentamiseen. Harmi ettei Suomesta löydy Verified Carbon Standard -tasoisia kompensaatioprojekteja. Jäisi raha kotimaahan.

Suurella rahalla rakennetaan hiilidioksidin poistovoimaloita, jotka kuitenkaan eivät tule poistamaan kuin murto-osan ilmakehään lisätystä kasvihuonekaasusta. Exxon on ymmärrettävästi bisneksissä mukana. Hyvä aie, mutta sisältää ongelmia, kuten kaapatun kaasun turvallinen varastoiminen, siirtäminen ja se, että prosessi vaatii itsessään valtavat määrät energiaa. Tuleeko se energia fossiilisista vai uusiutuvista lähteistä? Ajatus voimaloista herättää toivon, että voinemme elää kuten ennen: kyllä tekniikka pelastaa.

Ei pelasta. Sähköautot auttavat vähän, huolimatta valmistusprosessin epäekologisuudestaan, mutta se on vain yksi keino muiden joukossa. Energian kulutusta on vähennettävä. Siirtyminen uusiutuviin eikä öljystä irtautuminen onnistu, jos energian kulutus vain kasvaa, kuten se nyt vielä tekee. Jos yritysten viesti on: ”Elä kuten ennen, me kompensoimme ja viherrymme”, kuluttajien ajattelumaailma ei muutu, eivätkä siten kulutustottumukset. Itsepetos on vaarallista, kun meitä on näin paljon.

Maan sisältä pumpattu öljy on luonut koko yltäkylläisyyskulttuurimme. Nyt se on pahis, jota pitää välttää. On lähes taikatemppu puhkaista talouskasvu-usko sillä ahdistavalla tosiseikalla, että ilmasto ja luonto muuttuvat koko ajan meille epäedulliseen suuntaan. Ja se on meidän syytämme. Enää ei voi väittää, ettemme tietäisi. Avainhenkilöiden, eli teollisuusyritysten, valtioiden, rahalaitosten johtajien suunnanmuutos on kaikkein tärkeintä. Kansalla sen sijaan on joukkovoimaa, jos se vain käyttää sitä. Sen valjastamiseksi tarvitaan julkisuudessa olevien henkilöiden esimerkkiä.

TEEMU LAULAJAINEN

Aiheesta muualla:

Uudenvuoden luontolupaus – Jasper Pääkkönen, Pihla Viitala ja Eija Ahvo aikovat suojella ilmastoa (Yle 30.12.2018)

Minka Kuustonen ryhtyi tositoimiin ilmaston hyväksi tultuaan äidiksi: ”Olen miettinyt paljon sitä, millainen tulevaisuus lastani odottaa” (Anna 23.1.2020)

Exxon, Once a Skeptic, Sees Profit in Capturing Carbon Emissions (The Wall Street Journal 3.3.2021)

Öljyjätti Exxon jäi viime vuonna ensimmäistä kertaa tappiolle – Nyt yhtiö yrittää viherpestä hiilenmustaa imagoaan leikkaamalla fossiilisten polttoaineiden päästöjä (HS 15.3.2021)

Puolustusvoimien ruokapalvelu rakentaa tuulivoimaa Intiaan hyvittääkseen päästöjään – hiilineutraalius saavutettiin tinkimättä juurikaan lihansyönnistä (Maaseudun Tulevaisuus 19.3.2021)

Raportti: Nämä suur­yritykset liioittelevat ilmasto­toimiaan – tutkija: ”Lupauksilla on aivan liian harvoin todellista perää” (IS / Taloussanomat 8.2.2022)

Vastuullisuus-sana ei merkitse nykyään enää mitään – 5 nyrkkisääntöä viherpesun tunnistamiseen (Yle 17.3.2022)

Ilmastokriisin torjujat (Yle 31.3.2022)