SANNA

Kirjoitan kirjettä jostakin hyvin kaukaa; aivan vierestäsi.
Vuodenaikamme, rakkaus, julmine valoineen on viiltänyt auki tienvarsien purot ja niihin liuenneena olen kadottanut itseni.
Sotamme hakkaa porteillamme, kolkuttaa ohimoideni takana.
Se tahtoisi jauhaa kaiken tomuksi kantansa alla, mutta sittenkään emme riittäisi niille, jotka tahtovat lohdun ja sataman itselleen, itsensä jumaliksi julistaen.
Silmäni ovat valon vaatteeseen sidotut, korvani tukittu purojen lauluin, eikä edes kynäni tahdo kirjoittaa.
Muusani ei löydä minua.
Se huutaa hautautuneena ahtojäihin, kirkuu raunioiden raastamana
eikä
minusta
ole sen pelastajaksi, sillä
itseni olen hetkeksi hukannut.
En löydä etsimääni.
Minusta ei riitä.
Kuu on piiloutunut vuoteeseeni, enkä tiedä minne mennä.
Ja huomenna olen jälleen uusi.
Ihan lähelläsi; niin toivottoman kaukana.

SANNA #koutsikelaa