NINO

Osa ihmisistä on tällä hetkellä sitä mieltä, että koronarajoituksilla sorretaan Suomessa asuvien itsemääräämisoikeutta, oikeutta omaan kehoon ja jopa ihmisoikeuksia. Näin ajattelevien joukossa on epäilemättä monenlaisia arvoja omaavia ihmisiä, mutta liikkeen sisällä on myös huomattavan paljon näkyvillä ollut joukko, joka kannattaa konservatiivisia arvoja ja on enemmän tai vähemmän kansallismielistä – siis samoja arvoja, joiden varjolla on pitkään poljettu naisten ja vähemmistöryhmien ihmis- ja itsemääräämisoikeutta ja kehorauhaa.

Vaikka olisikin epäreilu ja näyttöön perustumaton oletus vetää tästä johtopäätelmä, että nimenomaan koronarajoituksia vastaan protestoivista ihmisistä huomattavan moni toisaalta vastustaisi muiden ihmisten ihmisoikeuksia, haluan silti heittää kysymyksen sinulle, joka vastustat koronarajoituksia: olisitko valmis puolustamaan samalla innolla esimerkiksi aborttia tai sterilisaatiota harkitsevan naisen tai sukupuolenkorjauksen ja lisääntymiskyvyn välillä valitsemaan joutuvan transsukupuolisen oikeutta määrätä omasta kehostaan? Entäpä hijabia käyttävän musliminaisen oikeutta päättää omasta pukeutumisestaan? Tai homoparin vapautta solmia keskenään avioliitto?

Entäpä mitä mieltä olet turvapaikanhakijan oikeudesta saada suojelua henkeensä tai kehorauhaansa kohdistuvan uhan edessä, jos oma valtio ei kykene auttamaan häntä? Entä mitä mieltä olet sietämättömien ilmansaasteiden keskellä tai elinkelvottomaksi lämpenevällä alueella elävän ihmisen oikeudesta elämään ja terveyteen, jos vaakakupissa on sinun oikeutesi tuprutella ilmaan lisää halpaa bensiiniä? Mitä mieltä olet Suomessa asuvien vanhusten, astmaatikkojen ja muiden riskiryhmäläisten oikeudesta suojautua hengenvaaralliselta tartuntataudilta? Pitäisikö heidän mielestäsi jättäytyä karanteeniin, jotta sinä voit kulkea julkisissa tiloissa ilman hengityssuojainta tai pesemättä käsiäsi, koska et halua ”rajoittaa vapauttasi”?

Koronapandemian ja sen hillitsemiseen säädettyjen rajoitusten kanssa eläminen ei varmaankaan ilahduta ketään, ei edes hallitusta, joka on joutunut todella kovaan koetukseen rajoituksia säätäessään. Tilanne on ollut uusi ja koko ajan muuttuva, ja välillä hallituksen päätökset ovat keränneet kovaa kritiikkiä: yllättävää olisikin, jos uudessa ja haastavassa tilanteessa kaikki koronatoimet ja niihin liittyvä ennakointi osuisivat joka kerta nappiin. Hallituksen vastustajille jokainen epäonnistunut koronatoimi on osoitus siitä, ettei nuori ja naisvaltainen hallitus osaakaan hallita maata: heidän näkökulmastaan pandemia ei olisi voinut osua sopivampaan kohtaan, sillä nyt emme pääse edes näkemään, kuinka sama hallitus suoriutuisi ”normaalioloissa”. Kansainvälisessä vertailussa Suomessa koronapandemian hillintä on kuitenkin onnistunut varsin hyvin: olemme säästyneet niin korkeilta kuolleisuusluvuilta kuin äärimmäisiltä rajoitustoimenpiteiltä. Tästä on pitkälti kiittäminen hallitusta, joka ajoittaisista huonoista päätöksistä huolimatta on kokonaisuutena onnistunut koordinoimaan pandemian hillitsemistä kiitettävästi.

Olisiko samaan kyennyt hallitus, joka mieluummin antaa tuhansien ihmisten menehtyä hengenvaaralliseen tautiin kuin vaatia ihmisiä muuttamaan käytöstään taudin hillitsemiseksi?

Pakkorokotuksia – joita muuten ei olla säätämässä – en minäkään kannata, sillä olen samaa mieltä siitä, että jokaisen tulee itse saada päättää omaan kehoonsa kohdistuvista toimenpiteistä. Samaa itsemääräämisoikeutta soisin myös esimerkiksi sukupuolivähemmistöille, joiden kehot ovat paljon massiivisempien rikkomusten kohteena kuin mitä terveyttä suojaavan rokotteen ottamisen vaatimus olisi. Mutta mikä on se kuolleisuusprosentti, jonka jälkeen pakkorokotus alkaisi näyttää hyväksyttävältä? Jos seuraavassa pandemiassa kuolleisuus on esimerkiksi 5, 10, 20 tai 50 prosenttia sairastuneista, alkaako silloinen hallitus neuvotella pakkorokotteista, ja millä mielellä koronarajoitteiden vastustajat silloin asiaan suhtautuvat?

NINO

Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä.