KAUPUNKITOLLO

Paljon kuluttava maalainen, joka ajaa yksityisautolla, syö lihaa ja lämmittää omakotitaloaan uusiutumattomilla energialähteillä, tuhoaa ilmaston ja päätyy äänestämään rasismin kanssa flirttailevaa vanhoillista puoluetta, kun muut eivät pidä hänen puoliaan. Kaupungissa asuva julkisilla liikennevälineillä matkustava kasvissyöjä, joka vaatii aina vain isompaa laskua ja ekologisempaa elämäntapaa paljon kuluttavalle maalaiselle, eikä välitä tippaakaan tämän talousahdingosta.

Miksi lietsomme tällaisia vastakkainasetteluja, vaikka täysin järkeviä ja yksinkertaisia ratkaisuja on saatavilla?

Voitaisiin esimerkiksi tehdä polttoaineverotukseen reiluuteen perustuva luokittelu. Kohdennetaan alempi polttoaineverotus alueille, joissa julkista liikennettä on vähän, ja korkeampi alueille, joissa julkisen liikenteen verkosto on kattava. Alempi veroluokka voisi määräytyä asuinpaikkakunnan perusteella ja koskea myös työmatkoja, joiden taittaminen julkisella liikenteellä ei ole mahdollista. Taajamissa, joissa julkisilla pääsee vaivatta kaikkialle, polttoaineverotusta voisi vastaavasti nostaa. Polttoaineturismin välttämiseksi vero voisi olla henkilö- tai ajoneuvokohtainen, niin että kompensaatio tapahtuisi verovähennyksenä tai halvemman polttoaineen saisi vain siihen oikeuttavaa todistusta (tai sovellusta) näyttämällä.

Vaihtoehtoisena ratkaisuna olisi Kelalta haettava liikkuvuusetuus, jota pienituloiset työmatkalaiset ja esimerkiksi eläkeläiset voisivat saada polttoainekuluihin, jos työmatkaa tai muita välttämättömiä matkoja kuten kauppareissuja ei ole mahdollista taittaa julkisessa liikenteessä: tällöin kustannushelpotus olisi vaivattomampaa kohdistaa vain niihin, joille kallis polttoaine on oikeasti rahahuolia aiheuttava asia. Äveriäät audikuskit saisivat sitten maaseudullakin päristellä kaalliimmalla polttoaineella.

Tuetaan valtion varoista vähäpäästöisten autojen hankintaa. Parannetaan junayhteyksiä ja tehdään junamatkailusta isojen ja keskisuurten kaupunkien välillä edullisempaa kuin autoilusta tai lentämisestä.

Tuetaan valtion varoista myös aurinkopaneelien asentamista taloyhtiöihin ja omakotitaloihin sekä ratkaisuja, joilla omakotitalojen kulutusta ja päästöjä voidaan vähentää.

Tehdään uudistuksista sellaisia, ettei maaseudulla ole kohtuuttoman kallista elää verrattuna kaupunkiin. Eihän ole reilua varmasti juuri kenenkään mielestä, ei edes vihreän kaupunkilaisen, että maaseudulla asuva joutuu elämään kädestä suuhun ilman, että tähän voisi omilla valinnoilla vaikuttaa. Eikä toisaalta varmaan kukaan toivo, että maaseudun asutus harvenee ennestään, kun siellä asuminen käy sietämättömän kalliiksi. Tämä sitä paitsi kasvattaisi asuinkustannuksia kaupungeissakin, kun jo ennestään korkeat vuokrat kallistuisivat uusien asunnonetsijöiden myötä.

Nostetaan samaan syssyyn matalapalkkaisten alojen kuten hoitajien, siivoojien ja lehdenjakajien palkkoja.

Lihan verotusta sen sijaan voitaisiin kasvattaa ja kasvisten hintoja yrittää saada alaspäin. Olkoon terveellinen ja ilmastoystävällinen ruoka kaikkien saatavissa, ja jätetään liharuoat harvemmin nautittaviksi herkkuruoiksi. Lihansyöminen ei nimittäin ole mikään ihmisoikeus, toisin kuin mahdollisuus riittävään toimeentuloon ja terveyteen.

Tämäntapaisilla ratkaisuilla voisimme lisätä tasa-arvoa ja edistää rauhan ja sopusoinnun säilymistä ilman, että täytyisi luopua myöskään toimista ilmaston hyväksi.

KAUPUNKITOLLO

Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä.