Jälkikäteen Enni ei muistanut haastattelusta paljoakaan. Hän ei myöskään ollut halukas näkemään siitä tehtyä videota. Vieraillessaan baarissa joitakin viikkoja myöhemmin hän sattui kuitenkin kuulemaan katkelman omasta apologiastaan: ”Painotan vielä uudelleen, että mä en ole rasisti. Arvostan mustien kulttuuria, rap-musiikin mustia juuria, ja tätä arvostusta halusin osoittaa lainaamalla ne letit teiltä.”

”Braidsit”, Juman ääni korjasi.

”No oli whatever. Miten voi olla rasistista, että mä valkoisena hyväosaisena naisena haluan samastua ja osoittaa supportia halveksutulle väestöryhmälle? Mähän nimenomaan haluan tehdä teidän tyyliä tunnetuksi ja normaaliksi myös valkoisten muusikoiden ja fanien keskuudessa. Enhän mäkään provosoidu, jos joku musta nainen vaalentaa tai suoristaa sen hiukset.”

Haastattelu oli kuumentanut Ennin ja yleisön tunteita, mutta silloin Ennistä oli joka tapauksessa tuntunut siltä, että se oli päättynyt sopuisissa merkeissä. Musaesityksen aikana se hatara pohja, jolla hän oli seisonut, oli kuitenkin hajonnut hänen jalkojensa alla tomuksi.

Juma oli valinnut yhden tunnetuimmista biiseistään, jonka sanat Enni oli osannut ulkoa. Enni oli laulanut sitä usein kotona yksin ollessaan ja kaveriensa seurassa. Yhteisesityksen alku oli sujunut hyvin, tunnelma oli ollut positiivinen, mutta kertosäkeen kohdalla oli tapahtunut jotain omituista. Ennin räpätessä lyriikoita innoissaan Juman kanssa tämän ilme oli arvaamatta muuttunut ensin yllättyneeksi, sitten vaivautuneeksi ja lopulta, kun he olivat päässeet uudelleen kertosäkeeseen, vihaiseksi. Vasta kun Juma oli keskeyttänyt laulamisen kesken biisin, Enni oli tajunnut, että hänen olisi pitänyt älytä olla hiljaa kohdissa, joissa laulettiin n-sana.

Heidän yhteisesitystään radiossa ei onneksi soitettu, mistä Enni oli kiitollinen. Häntä hävetti kuitenkin haastattelun kuultuaan niin paljon hänen pelätessään, että joku tunnistaisi hänet baarissa, että hän lähti sen jälkeen äkkiä kotiinsa.

EnniZ:n maine oli tahriintunut noiden kahden päivän aikana pysyvästi. Vihaviestejä oli Juma Show’n jälkeen satanut niin runsaasti, että Enni oli sulkenut sosiaalisen median tilinsä ja vaihtanut jopa sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeronsa, jotka olivat jostakin vuotaneet viestien kirjoittajien tietoon.

Levy-yhtiö oli pysynyt asiasta omituisen hiljaa. He eivät olleet ottaneet yhteyttä Enniin eikä Enni heihin, eikä kumpikaan ollut kommentoinut Juma Show’ta medialle.

Enni oli jättäytynyt pitkälti omiin oloihinsa. Hän ei ollut jakanut uutta puhelinnumeroaan muille kuin sukulaisilleen ja väestörekisteriin. Kun hänen katoamistempustaan oli kulunut kolme viikkoa, hänen ystävänsä Kaisu ilmaantui kuitenkin hänen ovelleen.

Enni empi päästää Kaisua sisälle, mutta kun tämä oli huolissaan ja supportaava, ei hän lopulta tohtinut lähettää tätä matkoihinsa. Tämä oli kaiken päälle tuonut mukanaan pari pulloa punaviiniä. He tilasivat viinin seuraksi roskaruokaa ja pitivät pienen fiestan keittiössä.

”Jos olisin tummaihoinen, tätä paskaa ei sataisi mun niskaan”, Enni sönkötti myöhemmin samana iltana Kaisulle.

”Jep”, Kaisu vastasi. ”Ihan naurettavaa.”

”Okei”, Enni sammalsi. ”Voi olla, että ehkä mä joskus saattaisin kokea rasismia. Se on väärin. Mutta eihän Suomessa ole paljon rasismia.”

”Sinäpä sen sanoit”, Kaisu vastasi lievästi nikotellen.

”Suomi ei ole rasistinen maa.”

”Mäpä kerron sulle, mistä siinä on kyse”, Kaisu lupasi.

”No?” Enni kysyi.

”Siinä on kyse”, Kaisu sanoi ja hikkasi, ”siinä on kyse uhrittumises… – vittu – uhrittamises… – no perkele – uhritti…”

”Uhriutumisesta”, Enni täydensi.

Kaisu nyökkäsi merkitsevästi. ”Just niin. Sinäpä sen sanoit.”

Seuraavana aamuna Enni heräsi toiveikkaana. Hänen mielessään oli yön aikana kypsynyt suunnitelma.

Käytyään nopeassa suihkussa Enni istui aamupalapöytään ja alkoi googlettaa. Hän muisti lukeneensa joskus edellisenä syksynä menetelmästä, jonka avulla ihmisen ihonväriä pystyttiin muuttamaan. Se perustui jotenkin perimän muokkaukseen.

Jos hänen ihonsa olisi astetta tummempi, hän saisi vapaasti ottaa vaikutteita ihailemiensa artistien pukeutumisesta, hiustyylistä ja puhetyylistä, eikä hänen tarvitsisi enää sensuroida lyriikoita – muiden tai edes omiaan. Hänen ihonsa ei täytyisi tummentua paljoakaan, että hänen jo luettaisiin kuuluvan siihen joukkoon, joka häntä eniten inspiroi ja johon hän oli pienestä pitäen tuntenut syvää yhteyttä, jo kauan ennen, kuin hän oli rasismista kuullutkaan.

Enni löysi etsimänsä artikkelin nopeasti. Se vei hänet DNA Hackers -nimisen yrityksen sivuille, joilla mainostettiin ihonvärin muokkaamiseen keskittyvää tutkimusta. Yritys etsi tutkimukseen parhaillaan vapaaehtoisia koehenkilöitä, joiksi haluavia pyydettiin täyttämään mainoksen yhteydessä oleva lomake. Innoissaan Enni täytti lomakkeen ja painoi lähetä-nappia.

Vastaus tuli jo seuraavalla viikolla. Enni sai sähköpostiinsa kutsun saapua myöhemmin samalla viikolla yrityksen toimitilaan Espooseen alkukartoitusta varten. Perillä kävi ilmi, että toimitilan jakoi yrityksen kanssa jonkinlainen klinikka, jossa tehtiin plastiikkakirurgisia operaatioita. Enniä haastattelevan hoitajan mukaan klinikan asiakkailta suljetussa osassa sijaitsi myös yrityksen oma lääketieteellisiä innovaatioita testaava ja kehittelevä tutkimuskeskus.

Enni lukaisi koehenkilöiltä vaadittavat sopimuspaperit läpi ja allekirjoitti ne tyytyväisenä. Kaksi päivää myöhemmin hän kävi klinikalla uudestaan ja tapasi sillä kertaa lääkärin, joka antoi hänelle ensimmäisen hoitoon kuuluvan injektion. Neste oli läpinäkyvää, ja se injektoitiin hänen pakaralihakseensa, mikä teki hieman kipeää.

”Vaikutukset saattavat alkaa näkyä noin viikon päästä. Maksimaalinen vaikutus tulee näkyviin luultavasti aikaisintaan vasta muutaman kuukauden kuluessa”, lääkäri kertoi.

Enni sai mukaansa sävyasteikon sekä tunnuksen elektroniseen päiväkirjaan, johon hänen oli määrä kirjata joka päivä asteikon mukainen ihonvärinsä vatsassaan, käsivarressaan sekä kasvoissaan. Hänen tuli merkitä päiväkirjaan myös mahdolliset poikkeavat oireet ja olotilan muutokset. Rusketusta hän ei kokeen aikana saanut hankkia, vaan hänen oli suojauduttava auringolta vahvalla aurinkovoiteella ja vaatteilla.

* * *

Sivut: 1 2 3 4 5