AIDEN

Tää aihe on mulle tosi tärkeä, joten halusin kirjottaa tästä jossakin muodossa ja jonnekkin. Oon itse kamppaillut ahdistuksen kanssa nyt ainakin kaksi vuotta, ja vasta joulukuun 21. pääsin ammattiavun pariin. Yläasteella kun kävin puhumassa asiasta, mulle annettiin vaan hengitysharjotuksia, mitkä ei auttanu yhtään. Yläasteen alussa mulla oli myös tosi vääristynyt kehonkuva, joka vaikutti myös mun henkiseen hyvinvointiin.

Nykyään kun oon päässy ammattiavun pariin, tuntuu että vihdoin muo tajutaan, ja että en kuvittelekkaa mun asioita. Kuitenkin ammattiavun pariin pääsy oli aika vaikeaa. Yläasteella ei ymmärretty, että mulle ei auta enää koulupsyka tai kuraattori, vaan oikeesti haluun oikeen avun pariin. Ja tuntuu et tää on se ongelma nykyääkin; nuoret ei pääse ammattiapuun, koska omasta kokemuksesta jääny sellane olo että nuorten ongelmia ei oteta tosissaa, vaan syytetään esim. vähäistä unta (mikä voi johtua mielenterveydestä) tai puhelimesta. Yleisimpänä syynä varmasti on pitkät jonot terapiaan tms. Mutta matalan kynnyksen palveluita voisi olla enemmän, jos niihin vaan olisi mahdollisuus. Toivon että tulevaisuudessa pääsen auttamaan mun tapaisia nuoria heidän mielenterveyden kanssa, ja parantamaan heidän oloa.

Muista että sä oot arvokas ❤

KUVA: ZOE / UNSPLASH

AIDEN

Julkaisemme kirjoituksen nimimerkillä.