Nousin raitiovaunusta enkä huomannut,
Että unohdin napittaa takkini
Synkkä pakkasilta
En palele ollenkaan
Näetkös, puin päälleni asusteita:
Käsineet ja huivin ja korvilla varustetun lakin
Lähden kävelylle ei minnekään ylittäen kadun vihreässä valossa,
Raitiovaunun pysäkillä odottamassa
Että matkustaja on ylittänyt risteyksen
Aion kävellä sivukatua pitkin ohi puiston ja sillan…
Aion kävellä vain, vailla suuntaa
Ja kun astelen katukivillä, ajaa ohitseni raitiovaunu…
Ja saavun Senaatintorille – täällä kävelen ilman päämäärää
Niin paljon jäätä ja lunta jalkojesi alla,
Ja yksin keskellä toria
Joulukuusi seisoo ja loistaa
Lumi pyörii ja ihmiset pyörivät,
Yhdet pareittain, toiset ystävien kanssa,
Koko aukio loistaa seppeleenä, kuin kultaisissa valoissa
Kuljen pitkin kujaa näiden vanhojen rakennusten, baarien ja ravintoloiden välissä
Enkä huomaa ollenkaan
Kuinka kuja täyttyy juhlatunnelmasta…
Katso, tänään on tullut uusi vuosi 2022!
Kävelen ja minusta tuntuu
Kuin olisin täällä tasan sata vuotta sitten

1. tammikuuta 1922